Kategoriat
Yleinen

Kirjoittamiseen liittyvää asiaa

Tänään opimme erilaisia kirjoittamiseen liittyviä asioita, mm. erilaisista fonteista ja niiden käytöstä, tekstin eri tyyleistä, niihin liittyvistä termeistä ja erilaisten fonttien latauksesta. Saimme myös tehtäväksi kertoa, millaisista eri asioista koostuu helppolukuinen teksti.

Versaali, Gemena ja Kapiteeli

Graafisen suunnittelun tunneilla tuli tänään esille kaksi uutta sanaa. versaali ja gemena; uudet termit tutuille sanoille. Näiden lisäksi esille nousi kapiteeli. Versaalilla tarkoitetaan suuraakkosia, eli tuttavallisemmin isoja kirjaimia, kun taas gemena tarkoittaa pienaakkosia (pikkukirjaimia). Versaalia käytetään yleensä otsikoissa, sitä voidaan käyttää myös tekstissä, joka halutaan huomattavan, esim. mainoksissa. Gemenaa käytetään pääosin leipätekstissä, gemena on helppolukuisempaa, kuin versaali. Siinä missä versaali on selkeästi suuraakkonen ja gemena pienaakkonen, kapiteeli sen sijaan on molempia, eli toisin sanoen kapiteeli tarkoittaa suuraakkosia, jotka on kirjoitettu pienaakkosten muotoon – alkukirjain on iso ja loput sanasta on pienaakkosten kokoisilla suuraakkosilla.

Antiikva ja Groteski

Antiikva tarkoittaa päätteellistä fonttia (serif). Tällaisissa fonteissa kirjaimissa on pieniä koukeroita ja väkäsiä, jotka auttavat katsetta liikkumaan helposti sanasta toiseen ja niiden ansiosta päätteellistä tekstiä on helpompi lukea, kuin päätteetöntä. Tästä syystä päätteellinen fontti onkin hyvin yleinen sanomalehdissä ja muussa painetussa tekstissä, esim. kirjoissa. Lisäksi antiikvaa käytetään useimmiten virallisissa asiakirjoissa, sillä sen avulla saadaan luotua uskottavampi ja luotettavampi tunnelma, kuin groteskilla.

Groteski tarkoittaa päätteetöntä fonttia (sans serif). Nämä fontit ovat suoraviivaisia ja tasaisia, eikä niissä ole käytetty koukeroita tai väkäsiä kuten, serif-fonteissa. Päätteetön fontti on näytöillä helppolukuista, sillä se näyttää avarammalta, kuin päätteellinen ja se näkyy näytöllä tarkkana pienikokoisellakin fontilla. Groteskia käytetään myös muun muassa aikakausilehdissä, sillä se saa aikaan rennomman oloisen tekstin, kuin päätteellinen fontti.

Joissain lehdissä saatetaan käyttää molempia fonttityylejä sillä niin saadaan luotua kontrastia ja nostettua eri asioita eri tavoin esille.

Kirjasinperheet

Kirjasinperheellä tarkoitetaan tietyn kirjasintyypin eli fontin, esim. Times New Roman, eri kirjasintyylejä. Näihin kirjasintyyleihin edellä mainitun kirjasintyypin kohdalla kuuluvat normaali teksti, italic (kursivoitu teksti) ja bold (lihavoitu teksti). Joissain kirjasinperheissä on myös useita muita versioita, esim. semibold, semibold italic ym. Kirjasinperhettä valitessa kannattaa huomioida, että kaikissa ei ole erikoismerkkejä, kuten ä, ö, #, &, ? jne.

Muuta huomioitavaa sopivaa kirjasinta esim. leipätekstiin valitessa, on se, että vaikkapa pelifontit ja kaunokirjoitus ovat pitemmässä tekstissä vaikealukuisia. Tämän takia tällaisia fontteja tuleekin käyttää harkiten. Jos kuitenkin haluaa käyttää kaunokirjoituksen tyylistä tekstiä, kannattaa ennemmin valita antiikva-fontti ja siitä kursivoitu versio, sillä se on huomattavasti helppolukuisempaa, kuin ’aito’ kaunokirjoitus.

Kirjasintyypit teksteissä

Teksteissä käytetään usein kahta eri kirjasintyyppiä, näin luodaan tekstiin kontrastia. Tämän lisäksi eri kirjasintyyppien käyttö tekstissä tekee sen, etteivät otsikot ja leipäteksti sekoitu toisiinsa. Otsikoita voi myös korostaa esimerkiksi lihavoimalla ne, joka helpottaa entisestään otsikon erottamista tekstistä.

Useimmiten otsikoissa käytetään päätteellistä fonttia ja leipätekstissä päätteetöntä, mutta niitä voi käyttää myös toisin päin. Joissain tapauksissa on myös mahdollista käyttää vain yhtä fonttia, sillä osassa kirjasinperheistä voi eri kirjasintyyleillä luoda riittävän kontrastieron, niin etteivät otsikot ja leipäteksti sekoitu toisiinsa.

Kirjasintyyppejä tekstiin valitessa tulee valita sellaiset fontit, jotka sopivat yhteen. Tämä onnistuu valitsemalla sellaiset fontit, joissa on joitain yhteisiä piirteitä. Jos valitsee liian erilaiset fontit, ne riitelevät keskenään, eikä tekstissä säily harmonia.

Tekstin osat

Eri tekstin osia ovat otsikko (pääotsikko), yläotsikko, alaotsikko ja leipäteksti.

Pääotsikon ala- tai yläpuolella saattaa olla selventävä otsikko.

Leipätekstissä sen sijaan voi olla väliotsikoita jakamassa tekstiä. Väliotsikoiden jälkeen teksti usein sisennetään, eli ensimmäinen rivi tekstistä tuodaan hieman sisemmäs kuin muu teksti – näin saadaan erotettua väliotsikko ja leipäteksti paremmin toisistaan. Tätä tekstin ja väliotsikon erottelua toisistaan käytetään lähinnä silloin, jos teksti on tasattu vasempaan reunaan.

Tekstin tasauksella (esim. vasemmalle) tarkoitetaan sitä, että teksti alkaa jokaisella rivillä samasta kohtaa. Vasemmalle tai oikealle tekstiä tasatessa jää toiselle puolelle liehu, eli tekstin epätasainen reuna. Jos teksti tasataan keskelle, syntyy liehu sekä vasemmalle, että oikealle. Teksti voidaan myös tasata molemmin puolin, tällöin ei synny lainkaan liehua. Näin tehdessä on kuitenkin tärkeää muistaa tavuttaa teksti, muuten sanat katkeavat ja lisäksi tekstin väliin voi syntyä isojakin välejä.

Leipätekstin yhteydessä voi olla myös kuvia ja tällöin leipätekstiin voi sisältyä myös kuvan yhteydessä oleva kuvateksti, joka kertoo mitä kuvassa tapahtuu. Kuvatekstikin sisältyy leipätekstiin, vaikka se onkin kuvan yhteydessä ja kertoo juuri kuvasta ja on erillään itse leipätekstistä.

Joskus pääotsikon ja leipätekstin välissä – etenkin pidemmissä teksteissä – voi olla ingressi, eli johdatteluteksti, joka kertoo muutamalla lauseella, mistä tekstissä on kyse. Sen avulla lukija voi päättää, onko teksti hänen mielestään kiinnostavaa luettavaa.

Tekstissä voi lisäksi olla mm. laatikkotekstejä ja lainauksia.

Laatikkotekstissä teksti on erillisessä laatikossa. Tällaista käytetään, kun halutaan mainita jokin tietty asia hieman tekstin aiheen vierestä, kuitenkaan sotkematta itse tekstiä asialla.

Lainauksia sen sijaan käytetään, kun halutaan nostaa esimerkiksi jonkun asiasta haastatellun kommentti erilleen tekstistä, niin että se saa erityistä huomiota.

Mistä koostuu helppolukuinen teksti?

Helppolukuinen teksti koostuu useista eri elementeistä. Tekstissä tulee olla sopivat fontit, jotka sopivat yhteen ja ovat helposti luettavia. Niiden tarvitsee kuitenkin luoda myös sopiva kontrastiero otsikoiden ja leipätekstin välille, mutta olla silti harmoniassa keskenään.

Lisäksi tulee ottaa huomioon mm. sopiva fontin koko ja riviväli, jotta teksti on sopivan kokoista ja etteivät rivit ole liian lähellä, tai kaukana toisistaan.

Tekstin ei tule myöskään olla yhtenä pötkönä hyppien asiasta toiseen, vaan pitää muistaa kappalejaot, jotka keventävät tekstiä, sekä väliotsikot, jotka jakavat tekstit aiheittain.

Pitää myös muistaa, että vaikka erilaisilla fonteillakin voi eritellä tekstiä, kuten otsikot ja leipätekstin, ei niitä tule kuitenkaan käyttää montaa erilaista, sillä useat eri fontit tekevät tekstistä sekavan ja luettavuus kärsii. Näin ollen myös fonttien määrä – kuten myös erilaisten kirjasintyylien hillitty käyttö on tärkeää helpon luettavuuden kannalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s