Kategoriat
Yleinen

Graafisen suunnittelun perusteet

A-sarja

A- sarjan paperikokoihin kuuluvat seuraavat (mm x mm):

  • A0 841x1189mm
  • A1 594x841mm
  • A2 420x594mm
  • A3 297x420mm
  • A4 210x297mm
  • A5 148x210mm
  • A6 105x148mm
  • A7 74x105mm
  • A8 52x74mm

Väriavaruus

Väriavaruus on abstrakti matemaattinen malli, jonka avulla voidaan määrittää värien vaihteluväli. Tämän avulla saadaan määriteltyä väreille tietty arvo, jolla niitä voidaan toistaa eri ympäristöissä (esimerkiksi eri firmoilla on tietty väri, jota heidän logoissaan käytetään ja värin arvo voidaan syöttää suoraan värin valintavaiheessa, jolloin sovelluksiin tai nettisivuille saadaan suoraan sama väri). Eri värimalleilla, esimerkiksi RGB ja CMYK, on useita väriavaruuksia.

Väriavaruudella tarkoitetaan kaikkia niitä värejä, joita voidaan toistaa, käsitellä ja siirtää tuotantoketjussa eteenpäin, esimerkiksi valokuvan siirrossa koneelle ja siitä kuvanmuokkauksen kautta painatukseen.

CMYK ja RGB väritilat ja niiden eroavaisuuksia

CMYK (Cyan, Magenta, Yellow ja Key (avainväri eli musta) on väritila, jota käytetään pääosin painotuotteita varten tehtävissä aineistoissa ja kuvissa. Se ei sovellu kuvien näyttämiseen näytöltä, eikä ihme, sillä värimallin värit on valittu kuvien ja grafiikoiden painamiseen soveltuviksi. CMYK on yleisistä värimalleista suppein.

Väritilan osavärit estävät osaa valosta heijastumasta, joten esimerkiksi paperille painetuista väreistä silmä havaitsee vain valoon jäljelle jääneet värin. Eli mitä enemmän väriä käytetään, sitä tummempi on lopputulos. Tätä sanotaan substraktiiviseksi värinmuodostukseksi.

RGB (Red, Green & Blue) taas on väritila, jota käytetään värien esittämiseen erilaisilla näytöillä, kuten puhelimissa ja tietokoneen näytöissä. Siinä värit muodostetaan yhdistelemällä keskenään punaista, vihreää ja sinistä valoa. Mitä enemmän valoa yhdistellään, sitä vaaleampi lopputulos. Tällöin voidaan puhua additiivisesta värinmuodostuksesta, joka on vastakohta CMYK värimallin substraktiiviselle värinmuodostukselle.

Vektorigrafiikka ja pikseligrafiikka eli bittikarttagrafikka ja niiden eroavaisuudet

Vektorigrafiikkassa objektit (kuten suora, ympyrä, kaari tms.) on sidottu koordinaatistoon. Niiden muodot ja ominaisuudet esitetään koordinaatein ja matemaattisin funktioin. Tämä mahdollistaa sen, että kuvan kokoa voidaan muuttaa (eli skaalata) ilman, että kuvasta tulee rakeinen kuten bittigrafiikassa. Kuvan muotoa voidaan myös muuttaa, esimerkiksi kiertää koordinaatistossa. Tallennuskoko riippuu kuvan yksityiskohtien määrästä, eikä pikselimäärästä, jonka ansiosta vektorigrafiikka on resulootioriippumatonta ja tallennuskoko on yleensä pienempi, kuin bittigrafiikassa.

Bittikarttagrafiikka koostuu rinnakkaisista pisteistä, joista jokaisella on tietty väriarvo. Tällaistä kuvaa muokatessa vaikutetaan yksittäisten kuvapisteiden eli pikseleiden väriarvoihin. Pikseleitä ei liikutella, vaan ne pysyvät paikallaan. Muutoksen alle jäänyttä kuvan osaa ei saada takaisin enää muokkauksen jälkeen (tällaisen kuvan käsittelyä voikin verrata paperille piirtämiseen). Näin toteutetaan kuvat, jotka sisältävät hienovaraisia väriliukumia ja -muutoksia. Bittigrafiikkaa käytetään siis kuvien käsittelyyn. Tällaisten kuvien laatu huononee skaalatessa ja kaikki skannatut kuvat ovat ovat bittikarttamuotoisia, joita zoomaillessa tämän efektin huomaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s